Sain uuden vauvan myötä taas kirjeen Marius Sandvikiltä*. Sandvik yrittää myydä kirjoja vauvaperheille. Hän kertoo laveasti kirjojen lukemisen hyvistä puolista. Vauvoille suunniteltuja pehmokirjoja luettaessa voi kuulemma seurata vauvan aistien kehittymistä ja harjoittaa myönteistä vuorovaikutusta. - No niin voi, mutta niin voi ilman kirjojakin.
Kirje julistaa, että milloinkaan ei ole liian varhaista antaa lapselle kirjoja. Ehkä ei, mutta sitä en ymmärrä, että juuri kirjat olisivat se juttu. Vuorovaikutukseen ja kielenoppimiseen oikea jutustelu on paljon parempaa kuin kirjojen lukeminen. En ymmärrä, miksi pitäisi katsella kuvakirjasta palloa, autoa ja nukkea, kun voisi tutustua oikeaan palloon, autoon ja nukkeen. Mitä lisäarvoa kuvien katseleminen tuo? Leluista huvittavimpia ovat kylpykirjat. Miksi kylvyssä pitäisi lukea kirjaa?
Sandvik tunnustaakin kirjeessään, että "kaikkein parasta ovat kuitenkin lukemiseen liittyvät yhdessäolon hetket". Jos vanhempi kykenee hyvään vuorovaikutukseen, kirjoja ei tarvita. Parastahan olisi, jos vanhempi osaisi kertoa tarinoita itse. Kieli taas kehittyy parhaiten, kun lapsi kuulee monenlaista kieltä ja saa itse käyttää sitä.
Joskus kirja auttaa
Kirjat ovat lapselle hyödyllisiä eläytymisen ja tunteiden käsittelyn kannalta, mutta noitakin taitoja voi yllyttää muunlaisella tarinoinnilla. Minusta ihanteellisinta olisi olla lapsen kanssa ulkona ja keksiä mielikuvituksellisia tarinoita yhdessä lapsen kanssa.
Kirjat ovat tarpeellisia, jos vanhempi ei osaa tai jaksa höpötellä ja tarinoida. Esimerkiksi masennuksen vuoksi lapsen kanssa oleminen voi olla vaikeaa. Silloin kirja on tutkitustikin hyvä apu. Vanhemman ei tarvitse osata heittäytyä tilanteeseen syvällisesti, mutta lapsi saa kokea erityisen hetken.
Erityinen yksityiskohta: silmät
Kirjojen varhaista lukemista voi miettiä kriittisesti myös fysiologisen kehityksen kannalta. Ei ole sattumaa, että on syntynyt stereotypioita silmälasipäisistä lukutoukista tai nörteistä. Likinäköisyys on pitkälti länsimainen ilmiö. Nykyaikana, kun eletään paljon sisätiloissa ja kaupunkimiljöössä, ihmisen silmä saa harvoi katsoa kauas ja levätä. Suomalainen lapsi ehtii lukea koulussa ihan tarpeeksi. Lapsuudessa olisi hyvä antaa silmän kehittyä rauhassa.
---
* Marius Sandvik on Vaukirja-kirjakerhon taustalla olevan yhtiön konsernijohtaja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti