Soijaa

Meillä syödään hyvin vähän kaupan lihaa. Jos omat lihavarastot ovat käyneet tyhjiin, saatamme ostaa luomujauhelihaa tai jotain paikallisen lihatilan myymälästä. Joskus kelpuutan ostoksiini alennustarralla koristellun lihapaketin, koska ruoan pois heittäminen on nykyään vakava ongelma.

Näköjään voisin useammin ostaa myös soijaa. Olen vähän mennyt siihen halpaan, että tuontisoijan sijaan kannattaisi ostaa kotimaista lihaa. Rehunäkökulmasta asia näyttääkin sitten aivan toiselta, sillä Suomeen tuodaan vuosittain rehuksi yli 60 miljoonaa kiloa soijarouhetta Brasiliasta. Maa- ja elintarviketalouden tutkimuslaitoksen mukaan Suomen koko tuonti on peräti 200 miljoonaa kiloa soijarouhetta vuosittain.

Siinä kuormassa ei paljoa paina, jos minullekin tuodaan paketti tai pari.

Ylimitoitettu lihantuotanto

Poimin nämä soijaluvut viime keväänä Alma Median lehdissä julkaistusta soijajutusta. Siitä kävi hyvin ilmi, että suomalainen liha jalostuu ulkomaisella soijalla. Luonnonvarojen kulutuksen kannalta on siis aivan selvää, että soija kannattaisi lappaa suoraan ihmissuuhun.

Suomalainen lihantuotanto on ylimitoitettua rehutuontantoon nähden. Jutun mukaan Suomen omavaraisuus rehuvalkuaisen osalta on parhaimmillaankin vain 20 prosenttia. Euroopasta taas todetaan, että koko maanosan rehuproteiineista 65 prosenttia tulee soijasta.


Jos pääsen vielä soijan makuun, sen jälkeen voisin tutustua nyt niin muodikkaaseen härkäpapuun, jota suositellaan ruoaksi jos vaikka kelle. Niin lehmille kuin lehmänhoitajillekin.