Yksi heikäläisistä on Björn "Nalle" Wahlroos. Selitys oli hänen suuri jalustansa ja se, että hän osaa käsitellä toimittajia. Nalle-hyrinästä voi lukea myös Suomen Kuvalehden jutusta.
Vesku-hyrinä
Ehdotin jutun jälkeen Journalistille, että Vesa-Matti Loirista voisi tehdä samanlaisen jutun. Suomalaismedian Loiri-jutuissa haukut nimittäin käännetään aina kehuiksi. Kerrankin, oliko se Inari- vai Ivalo-levyn aikaan, arvostelussa kirjoitettiin "joku voi olla kuulevinaan äänessä..." Minusta oli aivan selvää, että hänen äänensä oli silloin yhtä pöhöttynyt kuin hänen naamansa.
Tätä kirjoittaessani tein Google-haun Nallen ja Veskun mediasuhteesta. Suomen Kuvalehden jutun löysin juuri niin. Veskusta ei osumia tullut. Ehkä Nallen helliminen tuli julkisuuteen juuri Journalistin jutun ansiosta.
Melko tuoreen haastattelun mukaan Vesku tietää asian itsekin:
"Kaikenlainen media on aina käsitellyt minua silkkihansikkain. Olen päässyt mediassa todella helpolla verrattuna moniin minun kanssa samanlaisen uran tehneisiin." (Asiakaspolar 3/2012)
Minun silmissäni Loiri on vaikuttanut melkoisen leuhkalta. Sitä puolta hän Asiakaspolarin haastattelussa vähän myöntääkin.
Olen miettinyt, onko Veskulla ollut toimittajille tosi hyvät viinatarjoilut vai miksi häntä aina tituleerataan "kansan rakastamana".
Loiri on upea laulaja ja näyttelijä, ja on kehunsa sen puolesta ansainnut. Mutta Loirin ylenpalttinen suosio on median luoma ilmiö; sitä voi verrata vaikka Ylen Mannerheim-elokuvaan, josta median suurella myötävaikutuksella tuli suomalaisten vihaama. Mannerheim-elokuvan keskustelun nopea laantuminen nimittäin osoitti, että oikeasti suomalaisilla ei ollut asialle niin suurta väliä.
Katri Kaikkivaltias
Toinen julkkis, jonka kiiltokuva on minua puistattanut, on Katri Helena. Mietin Vain elämää -jaksoja katsoessani, että hän kyllä osaa hyvin säännöstellä tunteitaan ja ulosantiaan. Ei hän paljoa siihen ohjelmaan itsestään tarjonnutkaan.
En ole lukenut Panu Rajalan Katri Helena -kirjaa, mutta olen tietysti sivistynyt siitä median välityksellä. Ilmi tulleet paljastukset ovat minusta kohtuullisen tervetulleita siltä osin, mitä Rajala on itse tuonut esiin: hän halusi kertoa, että Suomi-ikonin taustalla on mestarillinen julkisuudenhallinta.
Media ei ole näistä Nallen, Veskun ja Katri Helenan luottojutuista moksiskaan. Mutta mikä kriisi syntyikään, kun paljastui, että ministeri Tanja Karpelalla oli luottotoimittaja. Hoi ja hei, tasapuolisuus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti