Toinen potkupyöräilijämme

Kerron vähän poikien pyöräilystä, kun siitä niin paljon kysellään.

Junna aloitti potkupyöräilyn 1 v 8 kk iässä. Sitä ennen hän oli parin kuukauden ajan harjoitellut pyörän käyttöä sisällä. Ajelu oli sellaista, että hän lähinnä käveli pyörä jalkojensa välissä. Hän oli niin innoissaan, että ajeli ensimmäisenä päivänä varmaan puoli kilometriä.

Parin päivän harjoittelun jälkeen hän oppi istumaan satulassa, ja kuukauden kuluttua hän osallistui ensimmäiseen pyöräkilpailuunsa. Poika jaksoi ajaa koko 4-vuotiaden radan.

Kesän hän ajeli oman tahtiinsa, ja muuten taidot olivat karttuneet, mutta käsijarrun käyttö ei aivan sujunut vielä syksylläkään. Hänen piti oikein keskittyä puristamaan kahvaa, jotta jarrutus onnistuu. Keskittyminen ei taas onnistu hurjassa alamäessä, joten eipä häntä ole hurjiin mäkiin päästettykään enää.

Apurattaitta

Kahden oman lapsen ja lukuisten kavereiden lasten myötä uskallan arvioida potkupyöräilyä vähän laajemminkin.

Meitä on useampia kaveriperheitä, joissa pyöräily on aloitettu Islabikes-potkupyörällä 1 - 3-vuotiaina. Toistaiseksi kukaan lapsista ei ole tarvinnut lainkaan apurattaita. Monet ovat hankkineet Islabikesin  seuraavaksikin pyöräksi, joko 14- tai 16-tuumaisen.

Mies, tuo liikunnan lehtori, on tutkaillut paljon lasten liikuntataitojen oppimista. Hänen mielestään apurattaat eivät edistä pyörällä ajamisen oppimista, vaan päinvastoin hidastavat sitä.

Apurattain tuettu pyörä tönöttää pystyssä, kun taas muuten pyörät ja ajajat ovat vinossa aina johonkin suuntaan. Polkupyöräähän ei oikeasti käännetä niinkään ohjaustankoa kääntämällä, vaan kallistamalla. Samalla tavoin lapsen ajoasento kehittyy pystyyn, mitä voi olla sitten työläs muuttaa, kun olisi aika oppia pois apurattaista.

Apurataspyörän ja potkupyörän käyttökin on erilaista. Potkupyörällä lapsi voi kaarrella ja ajaa epätasaisessa maastossa, kun taas apurataspyörällä ajellaan lähinnä suoraa tietä. Päinvastaisesti taas apurataspyörän voi ajatella turvallisemmaksi liikenteessä, kun sillä ei voi pieni päästellä niin mahdottomasti.

Islabikesin Rothania ei ole kuulemani mukaan saanut tilattua Suomeen enää aikoihin. Kaikille kyselijöille olen suositellut sen sijaan Pukya. Sitä eivät meidän lapset ole kokeilleet, mutta se on näkemistäni potkupyörämalleista ainoa, jonka ominaisuudet ovat Rothanin tasoa.

Kun apurattaat pitäisi saada pois


Pyöräilyä voi harjoitella myös niin, että tekee tavallisesta pyörästä potkupyörän ruuvaamalla polkimet irti ja laskemalla penkin alas. Meillä ei ole siitä kokemusta, mutta fillaristien nettikeskusteluissa konsti on havaittu hyvin tehokkaaksi, jos apurattaitta ajo ei ole muuten alkanut luonnistua.

Oma havaintoni tosin on, että jos lapsi on jo tottunut istumaan pystyssä pysyvän pyörän päällä, hän voi kokea pystyssäpysymättömän menopelin pelottavana. Tämä voi näkyä jo ihan pienillä, yksi- ja kaksivuotiailla, jos he ovat tottuneet potkumopoon, polkutraktoriin tai muuhun vastaavaan. Silloin kannattaa muistaa kaiken liikunnanoppimisen perusjuttu eli "tutustutaan välineeseen" -vaihe. Siihen kannattaa lapselle antaa rauha.

Myös temppurata tai maastoajo voi olla lapsesta kiehtovaa. Niitä voi tuunatulla potkupyörällä viilettää.