"...emme tarvitse niinkään ammattitaiteilijoiden valtavia joukkoja kuin lisää taidetta ammatteihin."Minulla kulttuuripuolen ymmärrys on jäänyt vähän varjoon. Kuulun niihin, joiden mielestä valtion rahoja ei juuri tarvitse käyttää siihen, että joku saisi vain toteuttaa itseään.
En ymmärrä taideteosta, jossa voi tyhjässä huoneessa kuunnella vanhasta puhelinluurista erilaisia kohinoita.
En tosin kannata Perussuomalaisten vaaliohjelmassa ollutta, yllyttävää taidepoliittista linjausta, jossa arvostetaan kansallisromantiikkaa ainoana oikeana taidemuotona. Kas, kun vaaliohjelmassa ei lukenut, että kymmenen käskyn kansakouluaikainen sanamuoto on ainoa oikea.
Sekaharrastusta
Taiteen ja koko kulttuurikirjon merkitystä pitäisi yhä kasvattaa. Läänintaiteilijajärjestelmässä on vanhastaan ollut perinne, että läänintaiteilijat tuovat pistemäisesti taidetta erilaisille kohderyhmille ja erilaisiin ympäristöihin. Siitä pitäisi vielä päästä pidempi askel siihen, että taidetta ja sen tekemistä olisi vähän kaikkialla.
Otetaan vaikka esimerkkinä meille ajankohtaiset pikku lasten harrastukset. Toivon, että lapsen ei tarvitsisi lähteä erityiseen sanataide- tai satuseikkailuryhmään, vaan hän voisi käydä mieleisissään jalkapalloharjoituksissa, joissa sadut ja seikkailut olisivat osa tekemistä. Sitä onkin mahdollista kokeilla ensi kesänä, kun mies on lupautunut nappuloiden jalkapallovalmentajaksi. Hän oli myöntyväinen sanataideideoilleni.
Lapsilla on, miksei vanhuksillakin
Toivoisin myös, että työelämässä taidetta olisi koko ajan. Meillä tehtiin yläasteaikana koulun laajennusta. Siellä ihmettelimme, mistä kuului hoilotusta. Se oli raksamies, joka työnsä iloksi lauleskeli. Uskonpa, että Martti loi aika paljon hyvää mieltä ympäristöönsä.
Päiväkodeissa taide on läsnä koko ajan. Voisihan sellaista olla muuallakin siellä, missä ihmisistä pidetään huolta. Oli aivan ihanaa, kun taannoin kuuntelin, miten Afrikasta (maata en muista) lähtöisin oleva hoitaja lauleskeli talutellessaan muoreja lappilaisen terveyskeskuksen käytävällä. Kyllä sairaalassa voisi potilaille laulaa tai vaikkapa puhua riimitellen.
Hyvä esimerkki moninaisesta taiteesta on myös kirkko. Siellä kaiketikin ensisijainen homma on kokoontua yhteen Jumalan nimissä. Samalla kuitenkin kuvataide ja musiikki ovat kuitenkin vahvasti läsnä. Ilman niitä jumalanpalvelus olisi maallisille aisteillemme aika köyhä kokemus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti