Seminaarimatkalla Oulussa sain lyhyen opastuksen siellä toimivaan Yrityskylään.
Kylä on kuudesluokkalaisille rakennettu oppimisympäristö, joita on rakennettu kymmenkunta eri puolille Suomea. Pohjoisin on Oulussa.
Yrityskylän toiminta rahoitetaan opetus- ja kulttuuriministeriön, kuntien, säätiöiden ja yritysten tuella. Toimintaa koordinoi Taloudellinen tiedotustoimisto, jota puolestaan rahoittaa suomalainen elinkeinoelämä eli suomalaiset suuryritykset.
Halusi kokiksi, joutui toimariksi
Yrityskylä vaikuttaa olevan aivan mahtava oppimisympäristö. Esimerkiksi Oulussa oppilaat saavat ennen Yrityskylä-päivää peräti kymmenen tuntia opetusta yhteiskunnan toiminnasta, taloudesta, työelämän käsitteistä, työpaikan hakemisesta ja siitä, miksi veroja maksetaan.
Oppilaat valmistautuvat päivään hakemalla töitä yrityskylässä. Jo siinä saa paljon oppia. Oulussa kuulin, kuinka eräs poika olisi halunnut ravintola Puistolaan kokiksi. Hän oli kovasti pettynyt, kun oli tullut valituksi vain toimitusjohtajaksi.
Pedagoginen kysymys: Montako ajatusta, tunnetta ja kysymystä pelkästään tuo tilanne herätti oppilaassa? Kun oppijan kysymys on aito, silloin on aika otollinen maaperä oppia, mitä on työnhaku ja millaisia eri tehtäviä yrityksissä on.
Luulisi opin menevän perille.
Tässä valossa on hurjaa miettiä, miten valtava ero on kymmenellä tuntia opetusta ja kymmenellä tuntia opetusta. Jos opetus on Yrityskylän rooliin valmistautumista ja tähtää siihen, miten oppilas päivän aikana pärjää, on motivaatio aivan eri tasoa kuin siinä tilanteessa, että opitaan koetta varten.
Onnea tästä, Suomi!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti