Trek Gobug 2
Meillä on käytössä Trek Gobug -pyöräkärry. Ostimme sen, koska liikumme paljon pyörällä. Gobug on kärrien keskikastia. Se ei ole varsinainen urheilukärry, kuten kalleimmat mallit. Se on kuitenkin hyvä. Jossain keskustelussa se nimettiin pyöräkärryjen Hiaceksi. Osuva nimitys!
Pyöränistuimeen verrattuna pyöräkärry on meidän mielestämme parempi, koska siinä voi kuljettaa lapsen lisäksi tavaraa, esimerkiksi kauppaostoksia. Jos meillä olisi vain pyöränistuin, ostokset pitäisi laittaa reppuun, mikä olisi lapselle epämukavaa. Pyöräkärryn kanssa kaupasta tuo helposti kolme kassillista ruokaa.
Pyöränistuimissa on jo varmaan sellaisia klik-klak-kiinnitänpäs-helposti-malleja. Meillä ei ole pyörissä tavaratelineitä, joten istuimen pitäisi olla satulatolppaan tai runkoon (?) kiinnitettävä. Lisäksi istuimen pitäisi olla helposti irrotettavissa ja vaihdettavissa pyörästä toiseen. Kumpikaan meistä ei halua maastopyöränsä pysyväksi taakaksi lastenistuinta.
Pyöräkärry kiinnitetään takapyörän akseliin. Kärryn mukana tulee vasittu akseli. Meillä on kärrymme miinuspuolena se, että akseli pitää aina vaihtaa siihen pyörään, jolla kärryä vedetään. Vaihtaminen on helppoa. En tiedä, saako Trekin akseleita irtokappaleina. Olen ehdottanut toisen akselin hankintaa, sillä minä voisin ajella aina vetoakseli takarattaan pitimenä. Miehelle, jolla on varsin korkeat laatuvaatimukset pyöränsä jokaikisen osan suhteen, ei sovi, että hänellä olisi jatkuvasti vetoakseli. Minulle akselilla ei ole niin väliä, sillä kerran kävin kaupungilla ilman koko kampetta. Vetoakseli oli siirretty pyörästäni toiseen pyörään, eikä minulle ollut laitettu alkuperäistä akselia tilalle.
Trekin huonoin puoli on jousituksen puuttuminen. Jos olisin rikas, hankkisen jousitetun kärryn. Mutta koska en ole kovin varakas, päätin, että jouseton kärri saa riittää, kun hintaero oli useita satoja euroja. Jousitus on tarpeen paitsi maastoreiteillä myös asfalttiteillä - ne kun eivät ole yleensä priimapintaisia. Kärryssähän on joustava kangasistuin ja ilmapyörät, joten kuoppaan täräyttäminen ei ole automaattisesti vaarallista.
Gobugiimme mahtuu hyvin tavaraa. Istuimen takana on hyvä tavaratila ja lisäksi lapsen jalkojen eteen voi laittaa jotain. Silloin täytyy tietysti huomioida se, että onnettomuustilanteessa matkustamossa olevat tavarat lentävät.
Trek rullaa hyvin ja on kohtuullisen kevyt. Raskaan kärryn kanssa reissut jäisivät vähiin. Siksi en tyytynyt halpaan malliin. Ylämäet jaksaa kohtuukuntoinen ihminen polkea.
Suojapeitteet eivät ole Trekissä reunoiltaan täysin tiiviit, mutta mielestäni riittävät. Perussuoja on verkko, joka suojaa roskilta ja pölyltäkin. Sen päälle voi kiinnittää sade- ja tuulisuojan (pääosin muovia). Lapsen ja tavarat löytää kummankin suojan alta aivan hyvin. Kovallakin sateella olemme olleet liikenteessä, ja lapsi on suojautunut hyvin sekä sateelta että roiskeelta.
Trekiin ei saa babysetiä. Käsittääkseni babysetejä ei saa käyttää urheilukärryissäkään pyöräillessä eli lapsen pitää osata istua. Asla alkoi pyöräilyharrastuksen kolmikuisena. Otimme kärryn kangasistuimet irti ja kiinnitimme vanhan auton turvakaukalon remmeillä kiinni. Kaukalon pitää olla jalustallinen, mikä tarkoittaa yleensä tosi vanhaa. Remmeillä sen saa sidottua kärryn runkoon hyvin kiinni. Aluksi pitää ajaa varovasti, koska vauva ei osaa tukea niskaansa. Kyyti ei saa olla pomppivaa. Koska babysetejä ei saa käyttää pyöräillessä, on turvakaukaloviritys mielestäni turvallisin vaihtoehto, jos välttämättä haluaa vauvan kanssa pyöräillä.
Kärryn muuttaminen työnnettäväksi vaunuksi on ominaisuus, jota olen muutaman kerran kaivannut. Olisi kätevää ajaa kaupan eteen, irrottaa kärry vetolaitteesta ja käydä sen kanssa kierros marketissa. Pari kertaa olen sen tehnytkin, mutta kärryä on pitänyt työntää pienestä kahvasta eikä sitä ole voinut jättää seisomaan itsekseen. Meillä siis ei ole eteen kiinnitettävää lisäpyörää eikä työntöaisaa. Tarvittaessa kärryä voi kuitenkin työntää kävellen, mutta kovin kätevää se ei ole.
Vinkkejä kärrynostajalle:
- Mieti akselipolitiikkaa: löytyykö jostakin setistä sellainen akseli, jota voisit käyttää jatkuvasti.
- Jos haluat polkea paljon, osta kärry joka kulkee hyvin.
- Mieti turvallisuusominaisuuksia. Turvakaari on tärkeä.
- Jousituksesta tinkiminen säästää monta sataa euroa, mutta vaatii kynnyksissä ja möykyissä varovaisempaa ajoa ja hitaampaa vauhtia. Tosilenkkeilijälle suosittelen jousitettua mallia.
maanantai 3. elokuuta 2009
lauantai 18. heinäkuuta 2009
Vaihe 10: Yöunille ilman imetystä
Pian jäi iltaimetys kokonaan pois. Meidän elämäntyylillämme siitä ei tullut mitään, että olisin ollut nukahtamisaikaan poissa kotoa. Suunnitelmissa oli toteuttaa viikon ajan isä nukuttaa -ohjelmaa.
Muutama ilta meni hyvin, mutta sitten koitti itkuilta. Tein pihatöitä ja kuuntelin ikkunan läpi, miten lapsi itki. Hän ei rauhoittunutkaan isän kanssa. Minä menin pelastamaan poloisen puolisoni parkukammiosta, ja kas, Asla nukahti pian. Samalla tavalla kävi seuraavanakin iltana. Päätimme uskoa Aslaa, että nyt on äidin vuoro nukuttaa. Äiti kelpasi nukuttajaksi ilman imetystäkin.
'''
PS. Muissakin yhteyksissä Asla on osoittanut, että hän sietää poikkeuksia erittäin hyvin, kunhan ne loppuvat aikanaan. Yleensä olemme kylässä 1 - 2 yötä. Jos olemme pitempään, kolmantena päivänä "teilläpä on hyväntuulinen vauva" loppuu. Sama näytti olevan iltanukutuksissa. Yleensä nukutamme Aslan vuoroilloin, joten poika alkoi protestoida huomattuaan, että isä nukuttaa jo ties monettako iltaa.
Muutama ilta meni hyvin, mutta sitten koitti itkuilta. Tein pihatöitä ja kuuntelin ikkunan läpi, miten lapsi itki. Hän ei rauhoittunutkaan isän kanssa. Minä menin pelastamaan poloisen puolisoni parkukammiosta, ja kas, Asla nukahti pian. Samalla tavalla kävi seuraavanakin iltana. Päätimme uskoa Aslaa, että nyt on äidin vuoro nukuttaa. Äiti kelpasi nukuttajaksi ilman imetystäkin.
'''
PS. Muissakin yhteyksissä Asla on osoittanut, että hän sietää poikkeuksia erittäin hyvin, kunhan ne loppuvat aikanaan. Yleensä olemme kylässä 1 - 2 yötä. Jos olemme pitempään, kolmantena päivänä "teilläpä on hyväntuulinen vauva" loppuu. Sama näytti olevan iltanukutuksissa. Yleensä nukutamme Aslan vuoroilloin, joten poika alkoi protestoida huomattuaan, että isä nukuttaa jo ties monettako iltaa.
tiistai 14. heinäkuuta 2009
Isät nurkkaan
Törmäsin käsittämättömään vanhakantaisuuteen, kun luin hömppälehti Pampers Villagea. Se on siis Pampersin lehti vanhemmille. Mistä lie rekisteröinnistä se minulle palkkioksi lähetetään.
Lehdessä on köykäistä asiaa lapsista ja lasten kanssa telmuamisesta. Sitten yhdellä sivulla on otsikkona Isien nurkka! Vähän niin kuin lemmikkilehdessä olisi marsusivu. Kunnon vauva- ja perhelehdissä isien omia sivuja ei onneksi enää ole.
Talvella Lapin Kansassa oli juttu opiskelevista äideistä. Toimittaja oli kirjoittanut juttuun sen, miten haastateltavat olivat pyytäneet kirjoittamaan isistä. He olivat kieltäneet kirjoittamasta "isäkin osallistuu lastenhoitoon". Heidän mielestään lapsenhoito ei ainakaan heidän perheissään ole sitä, että äiti hoitaa ja isä vain osallistuu.
Tunnen toki perheitä, joissa äiti hoitaa lasta ja isä osallistuu, silloin kun pystyy. Jos hoitosuhteet ovat epätasaiset, syy voi olla kenessä vain tai olla olematta kenessäkään. Joissakin perheissä työnjako on selvä ja reilu, vaikka lastenhoito olisi äidin hommaa.
Lehdessä on köykäistä asiaa lapsista ja lasten kanssa telmuamisesta. Sitten yhdellä sivulla on otsikkona Isien nurkka! Vähän niin kuin lemmikkilehdessä olisi marsusivu. Kunnon vauva- ja perhelehdissä isien omia sivuja ei onneksi enää ole.
Talvella Lapin Kansassa oli juttu opiskelevista äideistä. Toimittaja oli kirjoittanut juttuun sen, miten haastateltavat olivat pyytäneet kirjoittamaan isistä. He olivat kieltäneet kirjoittamasta "isäkin osallistuu lastenhoitoon". Heidän mielestään lapsenhoito ei ainakaan heidän perheissään ole sitä, että äiti hoitaa ja isä vain osallistuu.
Tunnen toki perheitä, joissa äiti hoitaa lasta ja isä osallistuu, silloin kun pystyy. Jos hoitosuhteet ovat epätasaiset, syy voi olla kenessä vain tai olla olematta kenessäkään. Joissakin perheissä työnjako on selvä ja reilu, vaikka lastenhoito olisi äidin hommaa.
Voi, tuli katovuosia!
Eipä ole paljon lehdissä näkynyt juttuja yritysten lamapuskureista. Ennen vanhaan hyvää taloudenpitoon kuului, että hyvinä aikoina varaudutaan huonoihin aikoihin. Nyt meno on sellaista, että huonoja aikoja ei odotella. Sitten kun katovuosi koittaa, ihmetellään, että eihän tällaista pitänyt tulla.
Kevään Journalistissa (7.5.2009) oli juttu "Puskurit omistajien taskuihin". Lehtiyhtiöt ovat koonneet viime vuosina krouvisti voittoja, ja avokätisesti niitä on jaettu omistajille. Sitten koitti lama. Hups, yllättäen seitsemäntoista lihavan vuoden jälkeen.
- Pyydän kaikkia työntekijöitä kantamaan vastuunsa yhteisen työmme hyväksi. Jättäkää lomarahat nostamatta, pitäkää palkattomia vapaita tai ottakaa tästä hyvä eropaketti. Tässä tilanteessa ei voi ajatella lyhytnäköisesti, sillä yhtiön on pakko turvautua irtisanomisiin, jos emme saa tarpeeksi säästöjä. Tämuä on meidän yhteinen ponnistuksemme.
Talousajattelussa olen ottanut askeleita vasemmalle. Olen niin raivostunut kapitalistismin vuoksi. Ensin kootaan voittoja eikä säästetä tulevan varalle. Huonoina aikoina tappiot maksatetaan muilla. Hyvinvointivaltioissa maksajiksi joutuvat kaikki: valtio, työttömyyskassat ja muut kansalaiset.
Kevään Journalistissa (7.5.2009) oli juttu "Puskurit omistajien taskuihin". Lehtiyhtiöt ovat koonneet viime vuosina krouvisti voittoja, ja avokätisesti niitä on jaettu omistajille. Sitten koitti lama. Hups, yllättäen seitsemäntoista lihavan vuoden jälkeen.
- Pyydän kaikkia työntekijöitä kantamaan vastuunsa yhteisen työmme hyväksi. Jättäkää lomarahat nostamatta, pitäkää palkattomia vapaita tai ottakaa tästä hyvä eropaketti. Tässä tilanteessa ei voi ajatella lyhytnäköisesti, sillä yhtiön on pakko turvautua irtisanomisiin, jos emme saa tarpeeksi säästöjä. Tämuä on meidän yhteinen ponnistuksemme.
Talousajattelussa olen ottanut askeleita vasemmalle. Olen niin raivostunut kapitalistismin vuoksi. Ensin kootaan voittoja eikä säästetä tulevan varalle. Huonoina aikoina tappiot maksatetaan muilla. Hyvinvointivaltioissa maksajiksi joutuvat kaikki: valtio, työttömyyskassat ja muut kansalaiset.
maanantai 13. heinäkuuta 2009
Lööpistä tuomiolle
En ole äärimmäinen sananvapauden puolustaja, sillä sananvapauden nimissä tehdään paljon pahaa. Minusta se on rinnastettavissa jo kirkkohistoriaan - muinaisiin tekoihin, joiden jättämää taakkaa kristikunta kantaa aina muassaan.
STT julkaisi viime viikolla uutisen lööppirikollisen lapsista. Esimerkkitapauksessa kolmikymppinen lapsi kärsii mielenterveysongelmista, jotka juontuvat isän talousrikostuomiosta. Asiasta tehty lööppi ei varmastikaan yksin ajanut tuolloin 9-vuotiaan lapsen elämää huonoille urille, mutta kärsimystä sekin aiheutti.
Kauhajoen ja Jokelan koulusurmien jälkeen suomalainen media heräsi. Se, mitä lakiin on kirjoitettu, ei olekaan aina olennaisinta. Me emme voi päästää tilannetta siihen, että vain laki asettaa toiminnallemme rajat. Toimittajatkin ovat ihmisiä, jos eivät äitejä ja isiä niin ainakin lapsia. Lööpintekijöilläkin on toivottavasti rakkaita ihmisiä, joille kärsimystä ei soisi.
Nyt on meneillään vaalirahakohu. Voi voi. Keväisestä Matti Inkisen kuolemastakin voisi kohista. Poismenoa edeltävinä aikoina Inkinen oli useamman kerran lööpeissä ja juorulehtien kansissa. Voiko lööpintekijä todellakin vain ajatella, että "tämä on minun työtäni"? Vaivasiko omatunto sitä, joka kirjoitti Hymyn kanteen kerran järkyttävän tekstin "Riiput jo ristillä, Timo K. Mukka"?
Suomessa on viime aikoina annettu ihmisenmittaisia tuomioita yksityiselämää loukkaavasta tiedonvälittämistä. Voisiko onnettomuusuutisessa joskus lukea: "poliisi tutkii lööpin osuutta tapahtuneeseen"?
STT julkaisi viime viikolla uutisen lööppirikollisen lapsista. Esimerkkitapauksessa kolmikymppinen lapsi kärsii mielenterveysongelmista, jotka juontuvat isän talousrikostuomiosta. Asiasta tehty lööppi ei varmastikaan yksin ajanut tuolloin 9-vuotiaan lapsen elämää huonoille urille, mutta kärsimystä sekin aiheutti.
Kauhajoen ja Jokelan koulusurmien jälkeen suomalainen media heräsi. Se, mitä lakiin on kirjoitettu, ei olekaan aina olennaisinta. Me emme voi päästää tilannetta siihen, että vain laki asettaa toiminnallemme rajat. Toimittajatkin ovat ihmisiä, jos eivät äitejä ja isiä niin ainakin lapsia. Lööpintekijöilläkin on toivottavasti rakkaita ihmisiä, joille kärsimystä ei soisi.
Nyt on meneillään vaalirahakohu. Voi voi. Keväisestä Matti Inkisen kuolemastakin voisi kohista. Poismenoa edeltävinä aikoina Inkinen oli useamman kerran lööpeissä ja juorulehtien kansissa. Voiko lööpintekijä todellakin vain ajatella, että "tämä on minun työtäni"? Vaivasiko omatunto sitä, joka kirjoitti Hymyn kanteen kerran järkyttävän tekstin "Riiput jo ristillä, Timo K. Mukka"?
Suomessa on viime aikoina annettu ihmisenmittaisia tuomioita yksityiselämää loukkaavasta tiedonvälittämistä. Voisiko onnettomuusuutisessa joskus lukea: "poliisi tutkii lööpin osuutta tapahtuneeseen"?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)