Onkohan Kemijärvi maaseutua vai kaupunkia

Kemijärveläinen Kari Väänänen pääsi linnanjuhlissa otsikoihin, kun sanoi ymmärtävänsä vähän mielenosoittajiakin. Tosin Väänänenhän ei kommentoidessaan tiennyt, mitä kaikkea Tampere-talon ulkopuolella tapahtuikaan.

Väänänen kuvaili juhlamieltä siihen malliin, että onhan se kiva päästä matkustamaan kaupunkiin. Puhui varmaan kaikkien mettäperäläisten puolesta.

Väänänen on muuten kerran valittu Vuoden maaseutukasvoksi. Se on Suomen Kylätoiminnan kunniamaininta.

Siinäpä hyvä vinkkeli siihen, että Kemijärvi on kaupunki, mutta muun Suomen mielestä kaupungin tunnetuin asukas asuu maalla.

En ole vielä eronnut kirkosta

Inarin seurakunnassa on eestaasvaiheiden jälkeen lakkautettu tunturipapin virka. Niinhän sitä saatetaan tehdä, jos katsotaan, että vähemmilläkin papeilla pärjätään. Paha vain, että virassa oli mitä tykätyin pappi.

Eipä ole vaikea arvata, mitä moni seurakuntalainen on tehnyt monivuotisen viranlakkauttamisprosessin aikana. En ole kuullut, mitä mieltä itse pappi on ollut kirkostaeroamisista. Tuskin tykkää.

Moni ei ymmärrä, miten pelottavalla tiellä tässä ollaan.

Saatanpa ostaa pullotettua vettäkin

Kun olin nuori, lopetin karkinsyönnin. Reissasin paljon, ja etsin kaupasta usein kelpoa välipalaa. Tarjontaa oli aika vähän. Ostin joulukiisseelliin tarkoitettuja kuivattuja sekahedelmiä ja vauvan soseita. Etelä-Suomen luomukaupat olivat melkoisia paratiiseja, kun niistä sai ostaa mitä erilaisempia kuivahedelmiä, niinkin herkullisia kuin kuivattuja banaaneja ja ananaksia.

Mietin, että vielä tulee toinenkin aika, ja niin tuli. Parrot's tuli pähkinöineen marketeihin ja meijerit alkoivat tehdä smoothieta. Vauvanvellejäkin saa ostaa aikuisena, kauramaitona.

Vedelläkin tulevaisuus. Uutisen mukaan suomalaiset juovat kymmeniä miljoonia litroja vettä vuodessa.

Meidän omalla Lapin Kansallamme on joskus tapana vetää mutkat suoriksi näissä etelänmaan hömpötyksissä. Lehti tulkitsi pääkirjoituksessaan ulkomaisen pulloveden menekkiä niin, että "hanavesi ei kaikille kuitenkaan kelpaa".

Ostan silloin tällöin pullovääettä ja olen iloinen, että sitä on nykyisin saatavilla. Uskon, ettei suuri kulutus selity vain sillä, ettei hanavesi kelpaa, vaan sillä, että ihmsiet ovat nykyisin enemmän liikkeellä. Minusta on ainakin mukavampi ostaa lapsille pullollinen vettä kuin pullollinen limsaa, jos jano yllättää. Viimeksi se yllätti joulupukin pajakylässä.


Mietin, että onkohan Lapin Kansan pääkirjoittaja matkustellut kuinka paljon? Aseman vessastahan saa edelleen vettä, mutta se maksaa. Sehän ei tietenkään hetkauta heitä, joiden matkustelujuomana on olut.

Likinäköisyyden uhka

Minusta silmälasit eivät ole kovin kummoinen rajoite elämässä, mutta onnittelen silti heitä, jotka pärjäävät ilman.

Jo Aslan vauva-aikana mietin lapsen näön kehitystä. Päättelin, että jatkuva lähelle katselu ohjaa silmien kehitystä. Ajattelin, että näön kehittymisen kannalta olisi hyväksi olla paljon ulkona.

Uskoin teoriaani, mutta kovin syvälle en siihen paneutunut. Optikolta tosin kysäisin, että voisiko siinä olla perää. Hän totesi, että eipä noilla tunturien saamelaislla paljon likinäköongelmia ole ollut.

Kaivoksissa ihmisiä kiinnostaa raha

Olli Seppälä kirjoitti taannoin, muistaakseni viime keväänä, Kotimaassa, että Talvivaara pyrkii väkisin tämän ajan luonnonsuojelun symboliksi. Hän vertaa sitä Koijärveen.

Minusta Talvivaara on pikemminkin tämän ajan elinkeinopolitiikan symboli. Se on luonnonsuojelupoliitikkojen häpeä siitä, että he uskovat nykyajan suomalaisen teollisuuden olevan vihreää. Pakkohan Vihreiden on sellaiseen uskoa, onhan se ollut hallituspuolue ja pitkään.

Talvivaara on hyvä esimerkki siitä, miten ihmiset vaihtavat puolta omien etujensa mukaan. Kaivosalueen ihmisistä tulee luonnonsuojelijoiden ystäviä, kun asia koskettaa omaa omaisuutta tai hyvinvointia.

Ihmisten karu puoli

Kolarissa tehdän kaivoksiin liittyvää yhteiskunnallista tutkimusta. Hanketta johtaa Metla. Jo tutkimuksen alkuvaiheessa raportoitiin, että ihmisten pääasialliset huolet ovat taloudellisia: Miten minun kiinteistöni arvon käy?

Jos kiinteistön arvo uhkaa laskea, sitä ei parane valitella ääneen. On parempi liittyä luonnonsuojelijoiden kylkeen; olla vähän hiljaa, mutta osoittaa tukensa heidän asialleen. Siinä sovelias kanava ilmaista tyytymättömyyttä.

Ranualta kuulin vastikään sellaisen näkemyksen, että Suhangon kaivoksiin liittyvissä kansalaiskokouksissa on vahva hiljainen enemmistö. Itse en ole Suhanko-kokouksissa käynyt, mutta en helppo uskoa, että äänekkäin joukko ei ole aina enemmistö.

Sivumennen sanoen minusta myös metsäkiistoissa on samaa tarinaa. Ympäristönsuojelujärjestöt ovat "joku joka on aina", ja sen puoleen voi sitten kääntyä omassa asiassa. Ympäristöjärjestöt puolestaan liittoutuvat asiakeskeisesti ihmisten kanssa riippumatta siitä, mitä arvoja ihmiset muutoin kannattavat. Se on toisaalta hienoa, vaikka siihen liittyykin oma pimeä puolensa.

Huomio vielä

Olen entistä enemmän tullut siihen käsitykseen, että Etelä-Suomi ei oikein ymmärrä Lappia. Erityyisesti tämä näkyy Vihreissä. En sano, että he ovat Lappia vastaan, mutta he eivät ymmärrä sitä, että täällä on oma kulttuurinsa, joka vaikuttaa ihmisten mielipiteisiin ja tapoihin hoitaa asioita. Eteläläisen näkökulmasta on ilmeisesti aina yhtä yllättävää, miten sivistyneet ihmiset voivat osoittautua junteiksi. Minäkin.