Suomessa tingataan nyt paitsi voista myös rokotteista. Rasvat ovat tosin päässeet suurempaan julkisuuteen kuin piikit, koska ne kuuluvat jokaisen elämään. Rokotekeskustelulle annetaan vähän sellainen arvo kuin vouhottavien tehoäitien puheenaiheille yleensäkin: imetys, kestovaipat, kotivanhemmuus...
Silloin, kun sikainfluenssarokotteita suunniteltiin ja jaettiin, julkisuudessa haastateltiin niin rokotteiden puolustajia kuin vastustajiakin. Media sai kritiikkiä siitä, että se otti maallikkovastustajia mukaan samoihin haastatteluihin kuin THL:n virallista puhetta. Kovasti kyseltiin, pitääkö vastamielipidekin huomioida, vaikka sen esittäjä ei olisikaan asiantuntija.
Rokotusinfo on Suomen kuuluisin rokotekriittinen taho. Se on leimattu rokotteita vastaan mölyäväksi tietämättömyyskerhoksi. Toisinaan tietämyksen taso saattaakin olla alhainen, mutta jostainhan keskustelu pitää aloittaa. Jonkun pitää uskaltaa kyseenalaistaa asioita, vaikka ei olisikaan rahaa tehdä kattavaa vastatutkimusta.
Neuvolasta saa lähinnä mainoksia
Kun Asla oli vauva, ystäväni lähetti minulle viestin, jossa kysyi kantaani rokotuksiin. Hän puhutteli minua oman tieni kulkijaksi. Minä kuitenkin vastasin, että minun lapseni saa kaikki ohjelmanmukaiset rokotteet, koska minulla ei ole riittävästi tietoa päättää toisin. Valitsin lapsen tulevaisuuden kannalta turvallisimman vaihtoehdon. Esimerkiksi äkillisissä hoitotilanteissa voidaan nyt pitää lähtökohtana, että hän on saanut ohjelmanmukaiset rokotteet. Jos tekisin toisin, minun pitäisi paneutua asiaan ja varmistaa, että tieto otetuista ja ottamattomista rokotteista ei pääse unohtumaan.
Viime talvena Lapin Kansan yleisönosastolla eräs narkolepsiaan sairastuneen äiti kirjoitti siitä, miten vähän Suomessa annetaan rokotustietoa. Minä olen samaa mieltä. Hän myös arvelee, että rokotehaittaseuranta on Suomessa retuperällä. Vahvikkeeksi hän mainitsee professori TImo Vesikarin sanoneen samaa. Minusta neuvoloissa jaetaan yleensäkin aivan käsittämättömät määrät kaupallista materiaalia. En käsitä, miten sellainen ohjeiksi naamioitu piilomainonta ylipäätään sallitaan, kun kyseessä on viranomaisten alainen toiminto.
Rokotuskriittisyys tulkitaan rokotusvastaisuudeksi, ja Suomessa rokotteista onkin tarjolla vain yhtä, selkokielistettyä virallista tietoa. Lapin Kansaan kirjoittaneen äidin mukaan esimerkiksi Saksassa rokotekriittisyys on jokapäiväinen ilmiö.
Vastustajaksi leimautuminen väsyttää
Minä haluaisin tietää mitä erinäisimmistä asioista paljon, jotta voisin muodostaa oman mielipiteeni. Asioiden kyseenalaistaminen on kuitenkin väsyttävää. Erityisesti esikoisvauvan kanssa kohtaa jatkuvasti tilanteita, joissa joutuu perustelemaan tekemisiään - jo vaikkei olisikaan mikään aktivistiäiti. Aktiivinen synnytys, kestovaipat, sormiruokinta, puolen vuoden täysimetys, vessatus - kaikki nuo arjen valinnat ovat uuvuttaneet välillä. Uuvuttavat ihan vain siksi, että niitä joutuu perustelemaan, vaikka kukaan ei vastustaisikaan.
Aslan vauva-aikana mietin, etten halua otsaani kaikenvastustajan leimaa. Rokotetilanteissa olenkin sitten vähän niin kuin näytellyt tyytyväistä. En siis ole tyytymätön rokotusten vuoksi, mutta minua vaivaa kovasti se, että asiantuntijatieto on niin yksipuolista. Miksi rokotteihin kriittisesti suhtautuvat lääkärit ovat niin hiljaa? Heitäkinhän on. On aivan selvää, että yksipuolisen totuuden jatkuva esittäminen herättää vastaliikkeen. Suomessahan on jo alueita, missä lasten rokottamatta jättämisestä on tullut iso muoti-ilmiö.
Olisi reilua saada tietää tarpeeksi, jotta voisi ymmärtää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti