Kertoi, että oli hienoa, kun hänen miehensä oli koti-isä. Oli hienoa hoksata, että hän itse ei olekaan enää ykkösvanhempi, joka tietää villasukkien ja kurahanskojen paikan. Vahingon tullenkin lapsi halusi isän lohduttamaan.
"Olen kakksovanhempi, jonka syli kelpaa vain, jos sankari-isi ei ole paikalla." (Kaksplus 5/2013)Hienoa! Minusta nimittäin kotiäityyskeskustelun puuttuva palanen on se, että kotiäideillä voi olla henkinen lukko vanhemmuuden ja kodin vallassa. Joskus sen voima pitää perheen kasassa, mutta toisinaan voisi olla tervettä murtautua sen läpi, vaikka sitten valtiovaltaisesti.
Moni äiti jättäyttää isän etäisemmäksi siksi, että muuten oma tunne vallasta ja pätevyydestä olisi uhattuna. Jotkut äidit voivat onnistua itse ravistamaan tuon pelon pois harteiltaan, mutta toisille se on hyvinkin lujassa, sillä kotiäitiys on monen kotiäidin ainoa työ.
Jonkun pitäisi kertoa heille, että Sinusta on moneen muuhunkin hyvään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti