Valmistaudun metsästyskauteen. Toisillahan se on jo alkanut, esimerkiksi niillä, jotka sorsastavat. Varmaan minäkin olen joskus syönyt sorsaa, mutten kyllä muista sitä. Ei ole käsitystä, miltä vesilintu maistuu.
Lueskelin Imagen Lihan himo -artikkelia. Siinä on toimittaja vakuuttavasti koonnut käsityksiä siitä, miksi lihansyönti ei oikein kannata. Lopussa tosin on linkki artikkeliin, jossa toinen toimittaja tekee saman päinvastoin - siis lihansyönnin puolesta.
Partiounelmissa jauhelihailta
Olin 14-vuotiaana Posiolla partioleirillä. Kävimme haikilla eli patikoimassa Korouoman maastossa. Yhdellä ruoalla paistelimme Trangian pannulla jauhelihaa. Kukin napsi sormin lihamuruja pannulta ja kehui, miten hyvää se on. Päätimme, että syksyllä järjestämme vaeltajaillan, jossa syödään pelkkää jauhelihaa.
Teini-iässä elämä on nopeaa, ja syksyyn mennessä ainakin yksi meistä oli alkanut kasvissyöjäksi. Jauhelihailta jäi pitämättä. Minä kai aloin kasvissyöjäksi pari vuotta myöhemmin, en sitä oikein muista. En tiedä, mitä järkeilin, mutta aloin riistavegetaristiksi. Kai olin jostain saanut päähäni, että teollinen ruoka ei ole kovin ympäristöystävällistä. Lisäksi kavahdin lisäaineita ja ruoan prosessointia.
Minulla ei ollut silloin, 1990-luvun lopussa, käytössä Imagen liha-artikkeleja eikä nykyisenlaisia tietoja lihantuotannosta. Olisi hauska muistaa, mistä nuo viisaat ajatukseni keksin, mutta en muista. Ruokavalio kuitenkin pätee edelleen. Sen vuoksi aloin aikanani metsästää, ja sen vuoksi kävin taas tänä vuonna hirviammuntakokeissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti