"Mutta annas olla, kun äiti kääntyi ottaakseen toiselta lapselta tutin suusta: 'Saako äiti ottaa tutin? Kiitos.' Minkä pirun takia aikuisen pitää kysyä lapselta, miten hänen on lupa toimia?" (Lapin Kansa 29.11.2011)Samat sanat.
Miksi kummassa vanhemmat haluavat kasvattaa lapsistaan tottelemattomia? En ymmärrä sitä tunnetta, että tekisi mieli antaa lapselle periksi, ettei tule paha mieli. Enemmän minua kauhistuttaa se, että periksi antamista seuraisi jatkuva kitinä ja neuvottelunpito ja kurinpitoyritystenkompastelutaival. On paljon helpompaa osoittaa kerran, että minä määrään ja sillä selvä.
Lisää tyhmiä kysymyksiä
Voin tässä leikkiä keijotahkokalliota, ja raportoida lisää kummallisia tilanteita. Yksi niistä on se, että ensin kysytään lapselta, vaikka vastaus on jo valmiina.
"Oskari, joko me lähdettäis täältä kerhosta kotiä syömään?"
"Ei."
"Eikös lähdettäis? Mulla ainakin on nälkä."
"Ei mulla ole."
"On sulla, isä tietää."
"Ei lähetä."
Sitten isä huokaa hetken. Toteaa, että kyllä tästä lähdetään ja nappaa lapsen kainaloon. Lapsi protestoi, mutta taipuu lopulta määrätietoiseen lähtöön.
"No onneksi Oskari kuitenkin ymmärtää tämän demokraattisen diktatuurin", isä huikkaa kerhovanhemmille lähteissään.
Hekoheko.
Minusta tuo on käsittämättömän epäreilua. Mitä sitä lapselta kysymään, jos lähtö on kuitenkin edessä. Lapsi protestoi ihan syystä. Paljon reilumpaa olisi vain ilmoittaa, että kohta lähdetään ja että miksi lähdetään. Ja sitten lähdettäisiin. Kivuutena voisi vaikka luvata, että tullaan joskus uudestaan - tosin se tuskin Oskaria suuremmin lohduttaisi.
Huipennuksena maanittelu
Joillakin kasvattajilla on kai sellainen ajatus, että kun sana tulee lapsen suusta, lapsi on motivoitunut tekemiseen. Tuosta Oskari-esimerkistä seuraava klassinen askel onkin maanittelu.
Mieleenpainuvimpia maanitteluja ovat olleet ne, joissa meidän Aslaa on yritetty saada ulos. Hän on innokas menijä, mutta saamaton lähtijä. Kaiken lisäksi hän taitaa inhota kaikkea sellaista, missä pitää keskittyä tylsään suoritukseen, joka johtaa ennalta-arvattavaan lopputulokseen. Sitähän pukeminen juuri on.
Kun Aslalta kysytään, haluaisiko hän lähteä ulos, hän vastaa "ei". Ei tietenkään, kun hänellä on sisälläkinl tekemistä. Siitä uloslähtijäaikuinen on hiljalleen saattanut kääntää puheen maanitteluksi siitä, että "kyllähän sinä aamulla halusit lähteä ulos, kun..." Taustalla on varmaan samea ajatus siitä, että kun lapsi saadaan ilmaisemaan tahtonsa lähteä ulos, hänet voidaan sitten samalla maanittelutyylillä saada pukemaan reippaasti.
You dream on. Hikeä näyttää pukkaavan eteisessä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti