Rovaniemellä aiotaan kokeilla pientä kotihoidon kuntalisää. Aiempi kokeilu kymmenisen vuotta sitten päättyi, kun tuki ei vähentänyt päivähoidon menoja. Tuskin niin käy nytkään. Kyselyn mukaan lisätuen pitäisi olla 260 euroa, jotta se vaikuttaisi perheiden päätöksiin. Niin suurta tukea ei varmaan tule. Kelan kotihoidon tukeahan saa kolmisensataa euroa kuussa. Kuntalisä tulisi sen lisäksi.
Tuki tuskin vaikuttaisi minuunkaan. Nythän olen hoitovapaalla, vaikka mistään en olekaan vapaalla. Työni Oulussa jäi, kun muutimme Rovaniemelle. Silloin jäin suoraan äitiyslomalle. Vaikka minulla olisi työpaikka, olisin varmaan kotona. Mies ei luultavasti jäisi hoitovapaalle, ja minusta Asla on liian pieni päivähoitoon. Raisa Cacciatoren sana siitä, että alle 3-vuotiaan paras paikka on kotona, on tietenkin vain yleisohje. Silti uskon häntä, ja järkeni sanoo samaa.
En ole synnynnäinen kotiäiti enkä halua olla vain äiti. Ystävieni lapset, jotka ovat samanikäisiä ainokaisia ja joiden äidit ovat kotona, saavat äideiltään varmasti paljon enemmän kuin Asla. Minä teen myös uraa. Etsin kontakteja, kirjoitan, opiskelen ja kehitän kykyjäni pikku projekteissa. Rahaa en juurikaan tienaa, mutta toivoakseni investoin tulevaan. Jo se, että pitää itsensä vireessä, on työtä - sen vahvistavat varmasti muut kotiäidit. Urantekoni etenee erittäin hitaasti, mutta yritän kuitenkin.
Haluaisin töihin ja olen huolissani urakehityksestäni. Jos valitsisin vain sen perusteella, mitä itse haluan, menisin töihin. K (tässä välissä hoidin yhden räkänenän) ... niin. Haaveisiini on aina kuulunut perhe, ja edelleenkin perhe on minulle tärkeä. Kotiäitiys ei ole vastenmielistä, vaikkei se yksistään tunnu tarpeeksi mielekkäältä elämän sisällöltä. Minusta elämä vain on niin, että kun on lapsia, niistä huolehditaan niin hyvin kuin kyetään.
Se, mitä elämässä hyväksyy annettuna ja mitä ei, on kiinni arvoista. Ei-uskovaisen on vaikea ymmärtää sitä, että uskovaisenkin mielestä jumalanpalvelus voi olla tylsä, mutta silti hän haluaa siellä käydä. Toisen mielestä joku uhraa itsensä lastensa vuoksi. Tämä "uhraaja" taas kyllä ajattelee luopuvansa jostakin, mutta ei pidä sitä uhrauksena. Hän vain elää elämäänsä, jossa on erilaisia tilanteita.
Ja siitä tulee onnellisuus. Että käsittää, mitä elämä on.
keskiviikko 30. joulukuuta 2009
Hiiliruokaa
Viimeinkin mediassa on alettu puhua ruoan ympäristövaikutuksista. Itse aloin lukioikäisenä riista-kasvissyöjäksi. Itse eläimen tappaminen ei ollut minulle kynnyskysymys. Se, millaisissa oloissa eläin kasvaa, merkitsi paljon. Periaatteeni jalossa hengessä minusta tuli pian myös metsästäjä.
Olen vasta käynyt kaksi mielenkiintoista keskustelua lihan vallasta. Ola, kokki ammatiltaan, totesi, että onhan lihalla haittavaikutuksia. Samalla hän jatkoi, että lihasta luopuminen tarkoittaisi sitten nälkää - olisiko se parempi? En viitsinyt kohteliaana pöytäkeskustelijana inttää siitä, kuinka paljon nälkää näkeviä jo on ja kuinka huono tuottoaste rehuhehtaarilla on. Syksyllä yritin esittää partion suurleiri Kilkkeen keittiöpomoille, että välillä voisi kaikille tarjota kasvisruokaa. Hiljainen lihamies vastasi, että sitten se olisi soijaa, kun lihan proteiineja on vaikea korvata millään. Voi taivas... Lihan proteiinit ovat tärkeitä, mutta tarvitseeko niitä saada kaksi kertaa päivässä? Hänelle intin vähän vastaan. Laihoin tuloksin.
Olen vähentänyt ruokani ilmastovaikutuksen melko pieneksi. Metsästämme osan ruoasta. Kaupassa käymme vain pari kertaa viikossa. Yritän välttää sitä, että autolla lähdettäisiin vain ostoksille. Autokauppamatkat ovat erittäin kuluttavia, vaikka kuinka ostaisi luomua ja reilua.
Kaupassa suosin luomua, reilua, kotimaista sekä vähiä ja kierrätettäviä pakkauksia. Kaikki tuo käy jo ihan luonnostaan. Eineksiä käytämme vähän ja yritämme tehdä ison satsin ruokaa kerralla. Talvella ostan talvikasviksia, esimerkiksi kotimaisia juureksia. Kesällä sitten syödään kurkkuja, salaatteja, kesäkurpitsoja, tomaatteja sun muita.
Parannettavaa on. Juustoa, voita ja maitotuotteita kuluu liikaa siihen nähden, mikä oikea tarve olisi. Kalastaminen toisi paljon lisää kaivattua luonnonmukaisuutta ja terveellisyyttä. Innostusta ei kuitenkaan ole tarpeeksi. Mukavuussynti se kai sitten on.
Olen vasta käynyt kaksi mielenkiintoista keskustelua lihan vallasta. Ola, kokki ammatiltaan, totesi, että onhan lihalla haittavaikutuksia. Samalla hän jatkoi, että lihasta luopuminen tarkoittaisi sitten nälkää - olisiko se parempi? En viitsinyt kohteliaana pöytäkeskustelijana inttää siitä, kuinka paljon nälkää näkeviä jo on ja kuinka huono tuottoaste rehuhehtaarilla on. Syksyllä yritin esittää partion suurleiri Kilkkeen keittiöpomoille, että välillä voisi kaikille tarjota kasvisruokaa. Hiljainen lihamies vastasi, että sitten se olisi soijaa, kun lihan proteiineja on vaikea korvata millään. Voi taivas... Lihan proteiinit ovat tärkeitä, mutta tarvitseeko niitä saada kaksi kertaa päivässä? Hänelle intin vähän vastaan. Laihoin tuloksin.
Olen vähentänyt ruokani ilmastovaikutuksen melko pieneksi. Metsästämme osan ruoasta. Kaupassa käymme vain pari kertaa viikossa. Yritän välttää sitä, että autolla lähdettäisiin vain ostoksille. Autokauppamatkat ovat erittäin kuluttavia, vaikka kuinka ostaisi luomua ja reilua.
Kaupassa suosin luomua, reilua, kotimaista sekä vähiä ja kierrätettäviä pakkauksia. Kaikki tuo käy jo ihan luonnostaan. Eineksiä käytämme vähän ja yritämme tehdä ison satsin ruokaa kerralla. Talvella ostan talvikasviksia, esimerkiksi kotimaisia juureksia. Kesällä sitten syödään kurkkuja, salaatteja, kesäkurpitsoja, tomaatteja sun muita.
Parannettavaa on. Juustoa, voita ja maitotuotteita kuluu liikaa siihen nähden, mikä oikea tarve olisi. Kalastaminen toisi paljon lisää kaivattua luonnonmukaisuutta ja terveellisyyttä. Innostusta ei kuitenkaan ole tarpeeksi. Mukavuussynti se kai sitten on.
sunnuntai 20. joulukuuta 2009
Lasten aikuisten maailma
Kävimme yksi päivä kaupungilla Aslan kanssa. En oikein nauttinut reissusta, kun halusin antaa lapselle aikaa käpötellä ja katsella sen sijaan, että olisin kiskonut häntä hihasta ja hokenut, että "kävelepä reiphaasti nyt". Ja sitten emme tietenkään ehtineet hoitaa kaikkia asioita.
Kävelimme sisälle Revontuleen (kauppakeskus), jonka ensimmäinen kauppa myy alusvaatteita. Asla pysähtyi tuijottamaan monen neliön kokoista Triumphin mainosta, jossa viehkeä nainen istui alusvaatteisillaan. Mietin, onko tämä nyt ei-toivottu tilanne. Siinä hän seisoi keskellä käytävää ja katsoi kuvaa. Annoin katsoa.
Nyt olen iloinen aloittelevasta Suomi-TV:stä, joka lupaa lähettää sellaisia ohjelmia, uutisiakin, joita lasten kelpaa katsoa. En juuri katsele telkkaria, mutta olen miettinyt, että lähetyksissä ei muisteta enää lainkaan, että lapsetkin näkevät niitä. Ihan kannatuksen vuoksi voisin pitää Suomi-TV:tä auki, jos olisi tarve pitää televisiota auki. Kaupoissa taas haluaisin aina kulkea lööpittömien kassojen kautta. Lapsiasiavaltuutettu Maria Kaisa Aula on lööppien osalta puhunut täyttä asiaa.
Jättisuuren alusvaatemainokset kaupungilla ovat minusta vähän kiusallisia, mutta en aio niitä kieltää. Kai minun täytyy vain miettiä, miten osoittaisin lapselle, että hän saa sanoa, jos mainos nostattaa jotain mieleen. Ja pitäisi miettiä myös, miten vastaan lapsen kysymyksiin. Television kanssa on vaikeampaa, ja siksi pidän sen pääasiassa kiinni Aslan nähden. Kerran katsoin eräiden lasten kanssa televisiota, josta tuli kondomimainos. "Ilmapalloja", sanoi lapsi. Minä vain toivoin, että mainos vaihtuisi äkkiä toiseen. Vieläkään en tietäisi, mitä sanoisin.
Kävelimme sisälle Revontuleen (kauppakeskus), jonka ensimmäinen kauppa myy alusvaatteita. Asla pysähtyi tuijottamaan monen neliön kokoista Triumphin mainosta, jossa viehkeä nainen istui alusvaatteisillaan. Mietin, onko tämä nyt ei-toivottu tilanne. Siinä hän seisoi keskellä käytävää ja katsoi kuvaa. Annoin katsoa.
Nyt olen iloinen aloittelevasta Suomi-TV:stä, joka lupaa lähettää sellaisia ohjelmia, uutisiakin, joita lasten kelpaa katsoa. En juuri katsele telkkaria, mutta olen miettinyt, että lähetyksissä ei muisteta enää lainkaan, että lapsetkin näkevät niitä. Ihan kannatuksen vuoksi voisin pitää Suomi-TV:tä auki, jos olisi tarve pitää televisiota auki. Kaupoissa taas haluaisin aina kulkea lööpittömien kassojen kautta. Lapsiasiavaltuutettu Maria Kaisa Aula on lööppien osalta puhunut täyttä asiaa.
Jättisuuren alusvaatemainokset kaupungilla ovat minusta vähän kiusallisia, mutta en aio niitä kieltää. Kai minun täytyy vain miettiä, miten osoittaisin lapselle, että hän saa sanoa, jos mainos nostattaa jotain mieleen. Ja pitäisi miettiä myös, miten vastaan lapsen kysymyksiin. Television kanssa on vaikeampaa, ja siksi pidän sen pääasiassa kiinni Aslan nähden. Kerran katsoin eräiden lasten kanssa televisiota, josta tuli kondomimainos. "Ilmapalloja", sanoi lapsi. Minä vain toivoin, että mainos vaihtuisi äkkiä toiseen. Vieläkään en tietäisi, mitä sanoisin.
maanantai 30. marraskuuta 2009
Luksussynntyssali?
Mitä ihmeellisiä uutisia luen? Lapin Keskussairaalan synnytyssaleista tulee kuulemma luksuspaikkoja. LKS:han ei ole ollut mitenkään tunnettu luksuksestaan, mitä synnyttämiseen tulee.
- Tämä on sitten hyvin vanhanaikainen sairaala, varoitteli nuori mies. Hän oli töissä osastolla ja esittelemässä osastoja eräälle tulevalla synnyttäjälle. Taisi tehdä sen kuiskaten. Taisi olla muualta tullut, tuollainen oikein tietäjämies etelästä. Kertoo meille paremmasta synnytyssairaalasta. Joopa joo.
Minulla ei ole valittamista vanhoistakaan synnytyssaleista. Paitsi että nyt vain yhdessä neljästä salista on amme. Itse en kuullut suositeltavan ammetta. Synnyttäjät eivät tykkääkään siitä. Synnytysjakkarakaan ei kuulemma ole mistään kotoisin. Epämukava kuin mikä, sanoi kätilö, eikä aikonut kyyristellä sen alla lasta vastaanottamassa.
Itse kipuilin tutkimushuoneen suihkussa, ennen kuin käpyttelin synnytyssaliin. Kipusuihkusta olisi ollut apua enemmän, jos siellä olisi ollut kivuliaalle synnyttäjälle sopiva tuoli. Suihkun ainoa kaluste oli mikä lie rautainen pianojakkara, kierteet ja kaikki, mutta ei mitään, mihin nojata. Etsin asentoni suihkun lattialta, sieltä ahtaasta nurkasta. Ja tietenkin suihkuverho kääriytyi ympärilleni. Ihanaa oli kuitenkin, että sain olla suihkussa niin kauan kuin halusin.
Nyt tehtävä uudistus kuulostaa hyvältä. Synnytyssalit ja osastot ovat samassa kerroksessa. Synnytyshetkeä voisi odotella osastolla. Isille tulee oma tila odotteluun ynnä muuhun, samoin osaston taukotila remontoidaan. Luksusta ovat muun muassa synnytyssalien tähtitaivasmainen led-valaistus. Rentoutumista varten tulee ammehuone. En tiedä, onko ammeita jatkossakin vain yksi.
Saapa nähdä, muuttuvatko synnytyskäytännöt, kun ympärillä on nykyaikaiset tilat. Puoli-istuva asento, sukista kiinni, työntö ja välilihan leikkaus. Niin on aina ja aamen?
Vieläkö lastenhoitohuone pysyy?
Hurjimmalta muutokselta kuulostaa, että synnyttänäiden osaston lastenhoitohuone otetaan muuhun käyttöön. Siis LKS:ssahan on vielä sellainen muinaisjäänne kuin lastenhoitohuone. Sinne meidänkin Asla kiikutettiin viereltäni sen enempiä selittämättä. Lähetin miehen perään katsomaan, minne menevät. Tuli kohta tyhjin käsin takaisin. Ei ollut löytänyt paikkaa. Kaveri kertoi esikoisen synnyttyään haahuilleensa osaston käytävillä neuvottomana, kun ei tiennyt, missä lapsi on. Minusta on aivan käsittämätöntä, että äideille ei kerrota, minne heidän lapsensa viedään ja mitä niille tehdään.
Huonekaverini (2 kpl) odottivat turhaan omaa lastaan ensimmäisen päivän imetysateroille. Toinen tappoi aikaansa puhumalla puhelimessa ja kertomalla, että ei vain lasta näy. Viimein tullut hoitaja selitti, että oli ollut koko aamun niin kiire, ettei ollut ehtinyt tuoda. Maito oli annettu pullosta. Toiselle olivat parin tunnin ikäistä lasta tuomassa, mutta äiti nukkui. Eivät herättäneet. Pikkuisen oli tuore äiti herättyään ihmeissään tuon kuultuaan.
Kai hoitajilla on kaunis ajatus antaa äidin levätä. Vierihoitoa ei varmaankaan vastusteta, mutta vanha toimintakulttuuri on lujassa. Ystäväni Tiina oli ilmoittanut, että lapsi, vieläpä esikoinen, pysyy hänen vieressään. Se sopi henkilökunnalle. Minulla oli oma tahtoni täysimetyksen suhteen, eikä sekään ollut osastolla ongelma, vaikka hieman sain kuulla napinaa. Synnytyssalin "älä anna pulloa" -pyynnöstä suivaantunut kätilö on sitten asia erikseen.
Äiti saa tahtoa, mutta tahtomiset pitää tietää itse. Ja ne pitää miettiä etukäteen, kun ei siinä synnytshöyryissä kaikilla pää toimi. On tavallaan selviö, että ainakin ensimmäisen yön lapsi nukkuu lastenhoitohuoneessa, ja nähdäkseni kaikkia lapsia ruokittiin myös pullosta. Nyt osaston huoneet remontoidaan kuitenkin vierihoitoa tukeviksi. Sitä en tiedä, poistetaanko lastenhoitohuone kokonaan.
- Tämä on sitten hyvin vanhanaikainen sairaala, varoitteli nuori mies. Hän oli töissä osastolla ja esittelemässä osastoja eräälle tulevalla synnyttäjälle. Taisi tehdä sen kuiskaten. Taisi olla muualta tullut, tuollainen oikein tietäjämies etelästä. Kertoo meille paremmasta synnytyssairaalasta. Joopa joo.
Minulla ei ole valittamista vanhoistakaan synnytyssaleista. Paitsi että nyt vain yhdessä neljästä salista on amme. Itse en kuullut suositeltavan ammetta. Synnyttäjät eivät tykkääkään siitä. Synnytysjakkarakaan ei kuulemma ole mistään kotoisin. Epämukava kuin mikä, sanoi kätilö, eikä aikonut kyyristellä sen alla lasta vastaanottamassa.
Itse kipuilin tutkimushuoneen suihkussa, ennen kuin käpyttelin synnytyssaliin. Kipusuihkusta olisi ollut apua enemmän, jos siellä olisi ollut kivuliaalle synnyttäjälle sopiva tuoli. Suihkun ainoa kaluste oli mikä lie rautainen pianojakkara, kierteet ja kaikki, mutta ei mitään, mihin nojata. Etsin asentoni suihkun lattialta, sieltä ahtaasta nurkasta. Ja tietenkin suihkuverho kääriytyi ympärilleni. Ihanaa oli kuitenkin, että sain olla suihkussa niin kauan kuin halusin.
Nyt tehtävä uudistus kuulostaa hyvältä. Synnytyssalit ja osastot ovat samassa kerroksessa. Synnytyshetkeä voisi odotella osastolla. Isille tulee oma tila odotteluun ynnä muuhun, samoin osaston taukotila remontoidaan. Luksusta ovat muun muassa synnytyssalien tähtitaivasmainen led-valaistus. Rentoutumista varten tulee ammehuone. En tiedä, onko ammeita jatkossakin vain yksi.
Saapa nähdä, muuttuvatko synnytyskäytännöt, kun ympärillä on nykyaikaiset tilat. Puoli-istuva asento, sukista kiinni, työntö ja välilihan leikkaus. Niin on aina ja aamen?
Vieläkö lastenhoitohuone pysyy?
Hurjimmalta muutokselta kuulostaa, että synnyttänäiden osaston lastenhoitohuone otetaan muuhun käyttöön. Siis LKS:ssahan on vielä sellainen muinaisjäänne kuin lastenhoitohuone. Sinne meidänkin Asla kiikutettiin viereltäni sen enempiä selittämättä. Lähetin miehen perään katsomaan, minne menevät. Tuli kohta tyhjin käsin takaisin. Ei ollut löytänyt paikkaa. Kaveri kertoi esikoisen synnyttyään haahuilleensa osaston käytävillä neuvottomana, kun ei tiennyt, missä lapsi on. Minusta on aivan käsittämätöntä, että äideille ei kerrota, minne heidän lapsensa viedään ja mitä niille tehdään.
Huonekaverini (2 kpl) odottivat turhaan omaa lastaan ensimmäisen päivän imetysateroille. Toinen tappoi aikaansa puhumalla puhelimessa ja kertomalla, että ei vain lasta näy. Viimein tullut hoitaja selitti, että oli ollut koko aamun niin kiire, ettei ollut ehtinyt tuoda. Maito oli annettu pullosta. Toiselle olivat parin tunnin ikäistä lasta tuomassa, mutta äiti nukkui. Eivät herättäneet. Pikkuisen oli tuore äiti herättyään ihmeissään tuon kuultuaan.
Kai hoitajilla on kaunis ajatus antaa äidin levätä. Vierihoitoa ei varmaankaan vastusteta, mutta vanha toimintakulttuuri on lujassa. Ystäväni Tiina oli ilmoittanut, että lapsi, vieläpä esikoinen, pysyy hänen vieressään. Se sopi henkilökunnalle. Minulla oli oma tahtoni täysimetyksen suhteen, eikä sekään ollut osastolla ongelma, vaikka hieman sain kuulla napinaa. Synnytyssalin "älä anna pulloa" -pyynnöstä suivaantunut kätilö on sitten asia erikseen.
Äiti saa tahtoa, mutta tahtomiset pitää tietää itse. Ja ne pitää miettiä etukäteen, kun ei siinä synnytshöyryissä kaikilla pää toimi. On tavallaan selviö, että ainakin ensimmäisen yön lapsi nukkuu lastenhoitohuoneessa, ja nähdäkseni kaikkia lapsia ruokittiin myös pullosta. Nyt osaston huoneet remontoidaan kuitenkin vierihoitoa tukeviksi. Sitä en tiedä, poistetaanko lastenhoitohuone kokonaan.
perjantai 27. marraskuuta 2009
Ruskovillan tuotteeet
Olen käyttänyt Ruskovillaa jo ennen Aslan syntymää, mutta Aslalle olen erityisesti hankkinut Ruskovillan tuotteita. Itsekin kyllä mietin, että miksi enää muita alusvaatteita edes käyttäisin. Niin hyviä ne ovat.
Yksi suosikkini on ollut villateddyalusta. Se oli mahtava oloalusta, kun ei haitannut, vaikka vauva pissasi siihen. Villahan puhdistuu tuulettumalla. Yleensä tuuletin sen öisin, ja aamulla otin taas käyttöön. Siinä pikku Aslan oli hyvä, lämmin ja mukava maata ilkosillaan. Myöhemmin se on toiminut muun muassa sohvalla istuma-alustana kuivaksiopetteluvaiheessa, vaunuissa lämmikkeenä ja nyt lisäpeittona, kun emme ole vielä uutta täkkiä saaneet hankittua. Vauvalla se voi olla sekä peittona että sijauspatjana ilman puuvillaisia lakanoita. Näin iholle tuleva kangas on lämpimämpi.
Myös Ruskovillan lampaantalja on hyvä. Se ajaa oikeastaan saman asian hoitoalustan kanssa, mutta halusin molemmat, koska talja oli pysyvästi vaunuissa. Taljanhan voi pestä koneessa. Halpistaljoihin ero on siinä, että talja on merinolampaasta.
Vaippoina on ollut Ruskovillan harsoja. Osa kehuu niitä, mutta itse en ole huomannut, että ne olisivat mitenkään erityisen ylivetoja. Toki ne ovat jämäkämpiä, paksumpia ja paremmin muotonsa pitäviä kuin monet muut harsot.
Aslalla on ollut koko ajan villaisia ja silkkisiä Ruskovillan vaatteita. Ne ovat siis tavallisia alusvaatteita. Moni myy netissä käyttämättömiä villabodyja, kun ovat mieluummin käyttäneet villahaalaria. Käyttäjä on siis ajatellu bodyn perinteiseksi "villavaatteeksi", jota käytetään ulkoillessa. Parhaimmillaan ne ovat kuitenkin tavallisina vaatteina ihoa vasten. Ja niitähän voi käyttää kesälläkin.
Sotkuissa, esimerkiksi ruokaillessa, villavaatteet ovat hyviä, koska ne hylkivät likaa. Ne siis eivät oikein likaannu, koska ruokatahrat voi pyyhkiä pois. Väriä tahroista tietysti jää, mutta muuten vaatteet pysyvät "puhtaina". Vaikka lapsi opetteli itse syömään, sama paita saattoi olla käytössä monta päivää. Yksi ekologisuustekijä onkin, että pesuvälit ovat pitkät.
Aslalla on ollut atooppista ihoa. Poskiin ihottuma on jäänyt toistaiseksi, mutta käsivarsissa ja jaloissa ollut ihottuma heitti vaivaamasta, kun hankin pääasialliseen käyttöön silkkisiä ja merinovillaisia alusvaatteita ja aloin käyttää MiniRiskiä ja pesupähkinöitä pääasiallisina pesuaineina. Lisäksi käytän jatkuvasti pesukoneen lisähuuhtelua.
Villaisista vaippahousuista suosikkini ovat pitkälahkeiset, koska ne toimivat samalla pitkinä housuina. Vaippavaiheen jälkeen olemme käyttäneet niitä alushousuina. Ne pysyvät jalassa, kun päällä on toiset housut. Pissavahingot eivät niissä haittaa, koska ne eivät päästä kaikkea pissaa läpi ja niitä ei tarvitse pestä kovin usein, vaikka vahinkoja sattuisikin.
Aslalla on silkkinen kypärämyssy. Se on ohut, pehmeä ja lämmin. Villainenkin varmaan olisi ihan hyvä. Puuvillaiseen verrattuna näiden etu on se, että puuvilla on kylmä märkänä. Myssythän yleensä siitä, että lapsi kuolaa tai imee lakkia.
Ruskovillan vaatteiden, varsinkin valkoisten, kanssa täytyy hyväksyä, että niihin jää tahroja, koska pesuaineet ovat mietoja. Mutta minusta alusvaatteiden tahrat eivät häiritse. Paljon tärkeämpää on vaatteiden ekologisuus, eettisyys, kotimaisuus, puhtaus ja terveellisyys.
Yksi suosikkini on ollut villateddyalusta. Se oli mahtava oloalusta, kun ei haitannut, vaikka vauva pissasi siihen. Villahan puhdistuu tuulettumalla. Yleensä tuuletin sen öisin, ja aamulla otin taas käyttöön. Siinä pikku Aslan oli hyvä, lämmin ja mukava maata ilkosillaan. Myöhemmin se on toiminut muun muassa sohvalla istuma-alustana kuivaksiopetteluvaiheessa, vaunuissa lämmikkeenä ja nyt lisäpeittona, kun emme ole vielä uutta täkkiä saaneet hankittua. Vauvalla se voi olla sekä peittona että sijauspatjana ilman puuvillaisia lakanoita. Näin iholle tuleva kangas on lämpimämpi.
Myös Ruskovillan lampaantalja on hyvä. Se ajaa oikeastaan saman asian hoitoalustan kanssa, mutta halusin molemmat, koska talja oli pysyvästi vaunuissa. Taljanhan voi pestä koneessa. Halpistaljoihin ero on siinä, että talja on merinolampaasta.
Vaippoina on ollut Ruskovillan harsoja. Osa kehuu niitä, mutta itse en ole huomannut, että ne olisivat mitenkään erityisen ylivetoja. Toki ne ovat jämäkämpiä, paksumpia ja paremmin muotonsa pitäviä kuin monet muut harsot.
Aslalla on ollut koko ajan villaisia ja silkkisiä Ruskovillan vaatteita. Ne ovat siis tavallisia alusvaatteita. Moni myy netissä käyttämättömiä villabodyja, kun ovat mieluummin käyttäneet villahaalaria. Käyttäjä on siis ajatellu bodyn perinteiseksi "villavaatteeksi", jota käytetään ulkoillessa. Parhaimmillaan ne ovat kuitenkin tavallisina vaatteina ihoa vasten. Ja niitähän voi käyttää kesälläkin.
Sotkuissa, esimerkiksi ruokaillessa, villavaatteet ovat hyviä, koska ne hylkivät likaa. Ne siis eivät oikein likaannu, koska ruokatahrat voi pyyhkiä pois. Väriä tahroista tietysti jää, mutta muuten vaatteet pysyvät "puhtaina". Vaikka lapsi opetteli itse syömään, sama paita saattoi olla käytössä monta päivää. Yksi ekologisuustekijä onkin, että pesuvälit ovat pitkät.
Aslalla on ollut atooppista ihoa. Poskiin ihottuma on jäänyt toistaiseksi, mutta käsivarsissa ja jaloissa ollut ihottuma heitti vaivaamasta, kun hankin pääasialliseen käyttöön silkkisiä ja merinovillaisia alusvaatteita ja aloin käyttää MiniRiskiä ja pesupähkinöitä pääasiallisina pesuaineina. Lisäksi käytän jatkuvasti pesukoneen lisähuuhtelua.
Villaisista vaippahousuista suosikkini ovat pitkälahkeiset, koska ne toimivat samalla pitkinä housuina. Vaippavaiheen jälkeen olemme käyttäneet niitä alushousuina. Ne pysyvät jalassa, kun päällä on toiset housut. Pissavahingot eivät niissä haittaa, koska ne eivät päästä kaikkea pissaa läpi ja niitä ei tarvitse pestä kovin usein, vaikka vahinkoja sattuisikin.
Aslalla on silkkinen kypärämyssy. Se on ohut, pehmeä ja lämmin. Villainenkin varmaan olisi ihan hyvä. Puuvillaiseen verrattuna näiden etu on se, että puuvilla on kylmä märkänä. Myssythän yleensä siitä, että lapsi kuolaa tai imee lakkia.
Ruskovillan vaatteiden, varsinkin valkoisten, kanssa täytyy hyväksyä, että niihin jää tahroja, koska pesuaineet ovat mietoja. Mutta minusta alusvaatteiden tahrat eivät häiritse. Paljon tärkeämpää on vaatteiden ekologisuus, eettisyys, kotimaisuus, puhtaus ja terveellisyys.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)