Sukupuolta kasvattamassa

Viime kevään Meidän Perheen juttu sukupuolineutraalista kasvatuksesta sai paljon huomiota. Parhaillaan luen lehden "vastinejuttua" perheestä, jossa vanhemmilla on selkeät perinteiset sukupuoliroolit.

Ja miksi nuo pitää asettaa vastakkain? Sukupuolineutraalisti kasvatettavan Ruun vanhemmat eivät mielestään koe olevansa nainen ja mies siinä mielessä, miten ne nykyään ymmärretään. Toisen perheen vanhemmat haluavat olla heikko nainen ja vahva mies. Daa, molemmat ovat löytäneet sukupuoli-identiteettinsä. Ruun vanhemmat sanovat tietävänsä, että todennäköisimmin Ruusta kasvaisi tyypillinen oman sukupuolensa edustaja, siis tyypillinen nainen. He haluavat kuitenkin antaa mahdollisuuden muuhun. Toinenkin perhe ymmärtää, että lapsia ei pidä sulloa yhteen ainoaan sukupuoliroolimalliin.

Tässähän olennaista on erottaa fyysinen sukupuoli ja sosiaalinen sukupuoli eli gender. Sukupuolineutraali kasvattaja kyseenalaistaa molemmat. Itse olen sukupuolikriittinen kasvattaja. En välttämättä kyseenalaista mitään, mutta ymmärrän, että kaikki eivät koe nyky-yhteiskunnan gender-malleja omakseen.

Tähän mennessä Asla on osoittautunut oikein stereotyyppiseksi pojaksi, ja sitä hän saa olla. Leikimme pääasiassa autoilla, koska hän itse aina valitsee autot leluikseen. En tyrkytä hänelle poikajuttuja, mutta en myöskään tyttöjuttuja. Hän saa itse valita.

Vasta luin Sari Mannisen tutkimusartikkeleja maskuliinisuudesta ja alakoululuokan sosiaalisista suhteista. Pojat etsivät luokassa rooliaan nimenomaan poikina, ja kaikki ei-poikakäytös on perusteltava hyvin tai peitettävä. Haastatteluista ja havainnoista ilmenee, että koko luokan kaveri- ja kiusaussuhteet perustuvat melkein kokonaan siihen, ketkä ovat kunnon poikia ja ketkä eivät. Lisäksi selviää, että väkivalta on oppilaiden mieleestä hyvin keskeinen osa maskuliinisuutta.

Autoleikkimallien ja sinisten vaatteiden tarjoamisesta on kuitenkin pitkä matka väkivaltaiseen maskuliinisuuteen. Niin joku vastaisi. Lapset kuitenkin poimivat hyvin herkästi itselleen tietoja siitä, millainen hänen odotetaan olevan. Toiset kestävät rooliristiriitoja paremmin, toisent heikommin.