Bussipöhö paheni

Harjoittelin eilen käyttämään Rovaniemen joukkoliikennettä. Astuin paikallisbussiin ensimmäisen kerran, vaikka olen vihertävä ja vaikka olen asunut täällä jo vuoden. Minulla oli valtaisia ennakkoluuloja.

Onneksi varasin koko päivän. Lähtötilanne oli helppo, sillä asumme pysäkin lähellä ja meiltä on suora yhteys keskustaan. Matka-aika on noin viisi minuuttia.

Yksikään seuraavista ennakkoluuloista ei kumoutunut eilen:

• Kertalippu maksaa aivan liikaa.
• Autot kulkevat miten sattuu.
• Vuoroja on liian harvassa.
• Aikataulut pitää arvata.
• Linjat ovat täynnä poikkeuksia (F = ei kulje sinne, * = ei mene tänne, C = lähteekin tuolta, K = ajaakin kohteiden A, R, G ja H kautta).

Siis: Rovaniemen joukkoliikenne on tarkoitettu vakiokäyttäjille. Niille, jotka osaavat aikataulut ja reitit ulkoa.

***

Matkakertomus

Valmistauduin edellisiltana. Aikataulut, reitit ja oikeat linjat löytyivät helposti netistä, siitä kiitos. Itse piti arvioida, moneltako auto on lähipysäkillä. Aamulla selvisi, että laskin väärin. Olisi kai pitänyt illalla kirjoittaa reitti muistilapulle ja käydä ajamassa se autolla läpi.

Aamulla oli pakkasta -18 astetta. Värjöttelimme Aslan (9 kk) kanssa ulkona 40 minuuttia seuraavaa vuoroa odotellessamme. Siinä oli hyvin aikaa katsella aikatauluja ja laskea, moneltako seuraava bussi poimisi meidät kyytiin, kun se lähtee varuskunnasta kello 9.10. Arvioin ajan alakanttiin.

Kahden vuoron otannalla arvioin ajan keskimäärin oikein. Tilastollisesti voi myös laskea, että joka toisella kertaa onnistuu pääsemään kyytiin.

Auto lähestyi keskustaa. Ihmettelin reittiä. - Jaahas, tämä taitaa olla juuri se poikkeus Å, joka meneekin sieltä, täältä ja tuolta, kun muut vuorot ajavat tuosta. Jotten joutuisi kovin kauas, painoin nappia mieluummin liian aikaisin kuin myöhään. Hullun tuuria, sillä onnistuin jäämään lähimmällä pysäkillä pois.

Kotona tarkistin aikataulusta, menikö auto vakio- vai poikkeusreittiään. Sepä jäikin arvoitukseksi, sillä reitin kohdalla lukee "Jäämerentie - Ounaskosken silta (tai Jätkänkynttilä) - Valtakatu". Niin siinä todellakin lukee: Ounaskosken silta (tai Jätkänkynttilä)! Aikataulun alla on pitkä lista selitteitä (mm. S, N, P ja Z), mutta mistään ei käy ilmi, kumpaa siltaa mennään milloinkin. Ilmeisesti kuski saa ajaa fiiliksensä mukaan.

Asiat oli kaupungissa lopulta hoidettu, ja etsiskelin paluukyytiä. Kiirehdin pysäkille, ja totesin, että seuraavat auto, tai siis seuraavat autot lähtevät 45 minuutin päästä. Meille pääsee kahdella linjalla, ja ne lähtevät kaupungista samaan aikaan. Se on ilmeisesti kaupungin tapa, sillä viiden minuutin sisällä keskuspysäkiltä lähti kolme autoa, jossa luki LKS (keskussairaala).

Autot tulivat, astuin ensimmäiseen. Kuski kysyi, haluanko varmasti tähän autoon, enkä tuohon toiseen. Sanoin, "joo", sillä oikeasti minulle oli aivan sama, kunhan pääsisin kotiin. Olimme odottaneet vauvani kanssa päivän aikana yhteensä puolitoista tuntia. Menin maksamaan. Kuski odotti rahaa. Minä kysyin, paljonko pitää antaa.
- No minne olet menossa? (ei-kovin-ystävällinen äänensävy)
- Saarenkylään.
- No mutta minne sinne, siellä on monta paikkaa.
- Liikenneympyrään.
- Huoh, tämä on kuitenkin väärä auto. (mutisee lähinnä itsekseen).
- No eikö tämä mene sinne?
- No menee, mutta mutkan kautta.
- Ei minua haittaa, jos sinua ei haittaa, vastasin, sillä en jaksanut enää vaihtaa autoa lastenvaunujen kanssa.

Ei tullut vastausta enää. Hintakin selvisi. Se ei selvinnyt, riippuuko matkan hinta todella siitä, millä Saarenkylän pysäkillä jää pois.

Pääsin kotiin. Pakkanen oli kirinyt kahteenkymppiin. Matkoihin kului odotteluineen 125 minuuttia. Siis kaksi tuntia ja viisi minuuttia. Ja mitä tämä maksoi (meno - paluu)?
- 5,80 euroa.

Jatkuu ensi numerossa, jos on joskus aivan pakko.