Elämäntapana hitailu

Slowslowslowslowslow.

Olen miettinyt mielekästä suomennosta slow-filosofialle. Ilmiön nimihän on englanniksi dowshifting, joka tarkoittaa vaihteen vaihtamista pienemmälle. Siihen liittyvät muun muassa slow food, slow travel, slow design ja slow housing. Siis hidasta kaikki: ruoka, matkustelu, muotoilu ja asuminen.

Kielikellossa (3/2008) pohditaan suomennosta downshiftingille. Suomennokseksi on kuulemma ehdotettu hitailua. Minusta hidas on kantasanaksi vähän liian raju, liian hidas. Enemmän minusta ilmiöön liittyvät sellaiset ilmaukset kuin "otapa rauhallisesti", "höllennäpä vähän", "pistetäänpäs pykälää pienemmälle", "löysätä tahtia" tai "vähentää kierroksia". En kuitenkaan ole keksinyt niistä näppärää johdosta kuvaamaan ilmiötä. Olkoon sitten hitailua.

Viimevuotisessa Huomisen koti -lehdessä on artikkeli slow-asumisesta. Siinä toimittaja käyttää rauhallisuus-sanaa korvaamassa slow-käsitteen. Jutussa tulevaisuuden tutkija Sirkka Heinonen ja VTT:n tutkija Minna Halonen kertovat hitailusta eli slow-filosofiasta. Osuvimmin oli muotoiltu kuvaus päivittäisten valintojen tekemisestä: Slow-filosofiassa valinnat tehdään tietoisesti aina tilanteen mukaan. Esimerkkinä käytetään kaupunkimatkustamista - mennäänkö autolla, kävellen vai bussilla. Tiivistä tietoa Heinosen ja Halosen tutkimuksista.

Hitailu pyrkii kaikella tapaa kestävyyteen. Halosen ja Heinosen mukaan se eroaa vihreästä aatteesta siinä, että vihreä aate lähtee ympäristöstä, mutta hitailussa on sosiaalinen ulottuvuus. Se pyrkii elämäntapana ratkaisemaan paineita, jotka tulevat yhteiskunnasta, eivät pelkästään esimerkiksi ympäristönsuojelusta. Esimerkiksi nykyihminen on pahasti työn ja vapaa-ajan paineiden puristama, melkein pusertama minusta.