Hui hui, Jaana Pelkosta ja isä Mitroa kiinnostaa politiikka

Isä Mitro puhuu minusta aina viisaita. Kuluneella viikolla lehdistö mietti, voiko ortodoksipappi olla poliitikko. Tietojen mukaan kirkko vastustaa pappiensa poliittisia toimia. Isä Mitro mielisi eurovaaliehdokkaaksi, ja hänen mielestään kirkon politiikkakammo on täysin aiheetonta.

Tässä on sitten se isä Mitron sitaatti, mikä tällä kertaa innosti minua:

- Minä taas olen sitä mieltä, että jokainen suomalainen on poliittinen toimija. Yhteiskunnallista vastuuta ei voi paeta.

Noin hän kommentoi asiaa Iltalehdessä (8.1.2009).

Minuakin ihmetyttää, miksi Suomessa kaikki kammoksuvat politiikkaa. Haloo, ei täällä voisi elää ilman. Silti kaikki, jotka ovat kiinnostuneita politiikasta, ovat epäilyttäviä. Niin on esimerkiksi Jaana Pelkonen. Hänhän alkoi yhtäkkiä ministerin (kok.) avustajaksi.

Vakvasti ottaen - politiikkakammo on niin syvä, että siitä ei edes puhuta. Eräässä koulutuksessa keskusteltiin siitä, miten nuoret kiinnostuisivat yhteiskunnasta enemmän. Syy kyllä tuli selväksi: tietoa ei ole tarpeeksi, sitä ei ole edes tarjolla tarpeeksi.

Olen nuori enkä tunne asiaa veressäni, mutta olen kuullut tarinoita kiihkeistä 1960- ja 1970-luvuista. Silloin politiikka oli kaikessa, ja sen vuoksi sitä ei ole muka enää missään. Esimerkiksi peruskouluissa haluttiin lisätä kansalaisten valtaa ja niihin perustettiin kouluneuvostot. Jäsenet valittiin poliittisesti, ja neuvostoihin kuului niin oppilaita kuin aikuisia. Tietenkin siitä repesi aina riita. Nuoret joutuivat tuntemaan nahoissaan aikuisten kyläpolitikoinnin. Ja tuon typeryyden seurauksia me nyt kannamme uusien sukupolvien piittaamattomuutena. Pitäisikö jo uskaltaa tehdä jotain?

Tammikuun Annassa on haastateltu Jaana Pelkosta. Kliseisesti jutussa vähän taivastellaan, miten Pelkonen on kiinnostunut politiikasta. Pelkonen on varmasti yrittänyt selittää jotain yksinkertaista. Kuitenkin kaikki, mitä toimittaja on saanut puserrettua juttuun, on se, että Pelkonen sanoo olleensa aina kiinnostunut yhteiskunnallisista asioista. Ooh.

Noh, onneksi on isä Mitro, joka puhuu viisaita selkokielellä.