Opetamme Aslaa nukkumaan. Siinä onkin hommaa. Lähtötilanne syksyllä ei ollut kovin hyvä, kun viisikuukautinen nukkui heikoimmillaan kahdet 25 minuutin päiväunet ja heräili 12-tuntisen yön aikana pahimmillaan 20 minuutin välein. Roimia askeleita on siitä tultu eteenpäin - hitaasti kylläkin.
Joululomalla olimme useamman kerran reissussa, mikä sekoitti yömme. Loppiaisena totesimme olevamme kutakuinkin lähtöpisteessä. Se oli kyllä totaalista liioittelua. Joissakin asioissa unikoulutyö piti aloittaa melkein alusta, kuten iltanukahtamisessa.
Siinä morkkisepätoivossa aloin ensi kertaa kunnolla lukea netistä tekstejä hakusanalla unikoulu. Luin kaksi sivullista Googlen antamia linkkejä. Olin täysin tyrmistynyt siitä, millaisia itku-unikouluja lapsille pidetään. Joku jopa kertoi jakaneensa kerrostalon rappukäytävässä korvatulppia naapureille unikoulun ajaksi. Lopetin lukemisen.
En ollut ottanut sen tarkemmin selvää oikeista unikouluista kuin tassutteluistakaan, sillä olen edennyt Elizabeth Pantleyn oppien mukaan. Siinä on nainen paikallaan! Hän on nähnyt valtavan vaivan kehitellessään lempeitä unenparannuskeinoja. Tärkeimpiä eivät ole lopulta itse keinot, vaan Pantleyn filosofian ymmärtäminen. Sen perusteella voi kehitellä itse lisää menetelmiä. Ja ne kyllä toimivat!
Minäkin tilasin tuon kirjan! Kiitoksia vinkistä. Ja kiitoksia mielenkiintoisista kirjoituksista. Ehkä mekin saamme Rebekan taas nukkumaan kunnollisia unia!
VastaaPoistaSuomen Sievin äiti ja tytär ;)